MIKÄ NEUVOKSI METAANIPÄÄSTÖISSÄ ?

Vessin asiantuntijakommentti HS 240822

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009000265.html

 

Itämeren tapaan Suomen humuspitoisten järvien pohjissa on mutaa monta kymmentä senttiä ja pahimmillaan metrikaupalla.

Tässä massassa myös metaania muodostavat anaerobiset mikrobit siis hajottavat hiiltä metaaniksi nyt ainakin 40 % nopeammin (tosiasiallisesti enemmän, koska lämpötilan nousu on jo reilusti yli 2 astetta) kuin esiteollisena aikana.

Metaanin suuren määrän mudassa näkee kuka vaan, kun kulkee mutapohjaa pitkin rantavedessä ja näkee tiheän metaanikuplavanan tulevan pohjasta pintaan jo omien jalkojen alta, sekä tuntee metaanin pistävän hajun nenässään.

Suomen 8 miljoonan hehtaarin soissa on tietenkin meneillään sama ilmastohaitallinen prosessi.

Mitä märempi suo on, sitä enemmän metaania siitä nousee ilmakehään.

Tästä syystä, sekä suon aktivoiminen puun tuotantoon ja hiilen sidontaan luontaista sammaleen kasvua tehokkaammin, onkin tärkeä ilmastonsuojelutoimi.

Otsikko viittaa Suomen metsien hiilinielun alenemiseen. Tämä on totta, kun metsien kasvu on hidastumassa ja nousevat pohjavedet ojitusten tukkeutuessa tukahduttavat maan alaista kasvua eli hiilen sidontaa.

Ojien perkaus ja tehostuva metsän hoito kääntäisi helposti ja tehokkaasti suuntaa parempaan. Oikein hyvällä metsänhoidolla voisimme tuplata metsiemme kasvun ja siis hiilen sidonnan n. 200 milj. tonniin (C02), jonka lisäksi tulee vielä maan alle sitoutuva ainakin yhtä suuri hiilen sitoutumisen kasvu. Kaikki Suomen päästöt ovat nyt noin 50 milj. tn. Metsien hiilitaseen laskukaavat EU:ssa eivät valitettavasti perustu tosialliseen kasvuun, puumäärän lisääntymiseen ja lahoamiseen, vaan ovat lähinnä ympäristöpoliittisia ja tarkoituksenmukaisuuspohjaisia.

EM tiedon tehokas globaali soveltaminen sekä metsien istutus ihmisen hävittämille alueille ainakin 15 milj. km2:lle ilmeisesti hoitaisi pois liian hiilidioksidin ilmakehästä.