Veli-Jussi Jalkasen asiantuntijakommentti HS 230423

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009526320.html

 

Metsien suojelulla heikennetään metsien hiilinielua, koska vain hyvä ja aktiivinen metsänhoito pitää kasvun ja siis hiilen sidonnan käynnissä. Lämpötilan nousu taas on suurin lajikatoa aiheuttava tekijä. Metsä on lisäksi epävarma hiilivarasto. Tuhon tulessa vanhaan metsään, hiilet ovat taivaalla muutamassa vuodessa.

Lajikadossa suurin tekijä ovat luontoon leviävät hormonihäirintäkemikaalit, joita tulee kotitalouksista, teollisuudesta, maataloudesta ja tieliikenteestä. Jos näitä määriä ei ymmärretä vähentää, metsien kanssa puuhastelulla ei ole juuri merkitystä. Ks. hormonihäirintäasiantuntijan prof. Shanna Sawn tuore kirja: ”Count Down”.

Lahopuuta tulee metsiin nykysysteemillä VMI:n mukaan luokkaa jättimaiset n. 10 milj. m3/v. eli 10 % kasvusta. Sen lisäksi hyvin hoidetussa metsässä kantojen lahopuuta (jossa elää n. 1000 lajia) tulee kymmeniä kuutioita / vuosikymmen. Hakkuutähteissäkin elää tuhansia lajeja. Tekopökkelöitä voi ja tulee silti tehdä myös talousmetsässä vähäarvoisista puista hakkuun yhteydessä.

Järeiden metsien suojelu estää järkevimmän talousmetsien uuden innovatiivisen keksimäni tuotantotavan, jossa normaali 400 runkoa/ha (puuväli 5 m) sisältävä terve ja hyväkasvuinen tukkimetsä harvennetaan ns. ”superharvennuksella” tiheyteen 200 r/ha (puuväli 7 m), jossa se järeytyy hyvällä tukkikasvulla ja kannattavasti ilman kuluja vielä kymmeniä vuosia, vaikka yli 100 – vuotiaaksi.  Näin suuri pitkäaikainen hiilivarasto, harva uudistusrytmi, taloudellisuus ja ekologisuus saadaan kaikki yhdistettyä samassa kasvatustavassa. Menetelmä toimii maasta ja maanosasta riippumatta.

Jos tällaista metsää uhkaa rauhoitus, kukaan järkevä tuottaja ei uskalla tuottaa sillä keinoin puuta maailmassa, jossa valtavien puuttomien alueiden metsittäminen, puukuitu ja puurakenne tulevat olemaan keskeisessä roolissa vihreässä siirtymässä.

Osaamattomuus ja tiedon puute paistaa tässäkin EU:n kaavailemassa suunnitelmassa.