Vessin asiantuntijakommentti HS 200823

https://www.hs.fi/perhe/art-2000009636383.html

 

Lasten vastaan hangoittelemisen syy on lähes aina osaamaton kasvatus ja siinä vielä väärät asenteet.

Jos kasvatuksessa käytetään tavalliseen eli vallitsevaan tapaan piilotason vallankäyttöä, sinä – kieltä, LUK menetelmää (lahjonta, uhkailu, kiristys), pääsääntöisesti negatiivissävyisiä ilmauksia lapsesta jne., tai lapsen sosiaalisten ja henkisten tarpeiden ohittamista, miten voidaan lapsen olettaa olevan yhteistyöhaluinen ja kuunteleva?

Uusavuttomuus yhteiskunnassamme sisältää myös kasvatuspsykologian perusasioiden tietämättömyyden ja emotionaalis- reaktiivisen eli toimimattoman kasvatustavan.

Se sisältää myös haitallisen C u r l i n g – vanhempi ilmiön ja erityisesti sen, että aikuinen viettää selvästi enemmän aikaa puhelimensa kuin lapsensa kanssa. Lapsen kanssa oleminen on usein pinnistettyä ja teennaista ”laatuaikaa”, jolloin rentoa, luonnollista ja hyviä käyttäytymis- ja elämänmalleja siirtävää normaalia keskustelua ja yhteiselämää on hyvin vähän.

Näin on vain luonnollista, että nykynuorten ja lasten pahoinvointi näkyy ja kaukaa osaavan havainnoijan silmiin.