Riuku merkitsee suomen kielessä pitkää, honteloa puuta. Tyypillisen suomalainen metsä ennen ensiharvennusta on lähes aina tosiaan täynnä näitä riukuja, joiden lehvästö tai neulasisto on vielä valon puutteessa karsiutunut tai ainakin hävinnyt lukuun ottamatta lyhyttä vihreää pätkää latvassa.
Kun tavanomainen istutustiheys on ohjeen mukainen 1800 kpl ja niiden lisäksi raivaussahaaja vielä jättää luonnon puita jonkin verran lisää ”sekapuuksi”, pahaan ja latvuksia pahasti typistävään ylitiheyteen päädytään lähes vääjäämättä. Näin riukumetsässä lähes järjestään kasvatetaan kirjaimellisesti noita kuuluisia riukuja.
Tällaisen metsän ensiharvennus jättää jäljelle aika surkean näköisen ja karsiintuneen metsän. Syystäkin varoitellaan liiasta harventamisesta. Tosin varovaisen harvennuksen jälkeen ei kestä kuin muutama vuosi, niin riukuuntuminen taas ylitiheyden riivaamassa metsässä jatkuu. Näin halvan, tuhoherkän ja metsän omistajalle kannattamattoman riukupuun kasvatus jatkuu pahimmillaan vuosikymmeniä.
”Tiukkaa on, mutta harventaakaan ei kunnolla uskalla.”
Järkevintä olisi välttää em. harmien ja toimimattoman kasvatuksen kierre istuttamalla puita 1200 kpl/ha, jolloin ne kasvavat nopeasti varhaiseen ensiharvennukseen asti (edellyttäen, että taimikonhoito tehdään kunnolla) lähes täysilatvaisena, terveinä ja tuulivahvoina. Varhain suoritettu tehokas EH (600 -650 r/ha) antaa valtapuille tuplasti lisää tilaa ja niiden kasvu harvennuksen jälkeen kiihtyy ilman onnettomalle riukumetsälle tyypillistä kasvun romahdusta. 600:n tiheys alkaa kasvattamaan puustossa myös nopeasti läpimittaa, jolloin 6-10 v myöhemmin suoritetussa väljennyksessä (300-400 runkoon/ha ja tietysti alhaalta päin) saadaankin jo pikkutukkia reilusti ja tukkia neljännes – puolet hakkuumäärästä. Tämä tiheys (max 400) sitten kasvaakin jo tukkia ainakin 80 % tilavuuden lisäyksestään.
Tämäkin tiheys kannattaa n. 10 v myöhemmin vielä puolittaa ns ” superharvennuksella” 200 runkoon/ha, jolloin jo yli 90 % kasvusta muodostuu tukiksi. Tällä tiheydellä metsää voi sitten kasvattaa vuosikymmeniä yhä järeytyvänä metsänä ja ”puupankkina” lukuisine hyvä kasvu- terveys-, kannattavuus- ja hiilensidontaetuineen.
Perusta tälle edulliselle, taloudelliselle, ekologiselle ja järkevälle kasvatusprosessille on siis välttää ”riukumetsän” kasvatus.
Veli-Jussi Jalkanen
Puun tuottaja
