PITÄÄKÖ HORMONHÄIRINTÄKEMIKAALEJA VAROA ?

Vessin asiantuntijakommentti HS 260424 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010388774.html

 

Viranomaiset ovat pahasti myöhässä EDC (Endocrine Disturbing Chemicals) eli hormonihäirintäkemikaalien kiellossa.

Sen näkee miesten spermaluvun (/ml) 1950-luvun yli 200 miljoonan arvojen romahtamisen nykyajan keskim. alle 40 miljoonaan.

Myös testosteroniarvot sekä yleinen hormoni-, lisääntymis-, ja sukupuoliterveys on romahtanut.

Yksi pahimmista eli BPA kiellettiin tuttipulloissa, mutta sitä saa edelleen käyttää lukemattomissa muissa paikoissa kuten mm. säilykepurkkien sisäpinnoilla.

Normaalisti määrä tekee myrkyn, mutta hormonihäirinnän kohdalla näin ei ole.

Jo erittäin pienet määrät hormonikaltaisia kemikaaleja riittävät sotkemaan sikiön sukupuoliterveyden kehityssuuntaa.

Toisena pahana asiana on, että jo häviävän pienet määrät eri kemikaalien seoksia voivat saada aikaan suuria haittailmiöitä.

EU:ssa teollisuus on lobannut voimakkaasti ja ehkä käyttänyt myös laittomia keinoja kemikaalirajoitusten estämiseen tai lykkäämiseen.

Lisääntymisterveyden nykyinen tila ja trendi johtaa väestörakenteiden vääristymiseen, yhteiskuntienvanhanemiseen ja väestömäärien romahdukseen.

Sukupuoliterveyden romahdus ei ole irrallinen ilmiö. Mm asiantuntija prof. Shanna Sawn kirjassa (2022) ”Count Down” (tämä on ”must read” terveydestä kiinnostuneille) kerrotaan tutkimuksesta, jossa miesten, joiden sperm count oli alle 15 milj., on 60 % suurempi todennäköisyys joutua sairaalaan minkä syyn takia vaan, kuin mies, jonka sperm-count on 40 milj. tai enemmän.

Hormonihäirinnällä on siis myös lujat vaikutuskanavat tavallisiinkin sairauksiin.

Hormoniterveys on viranomaisten, terveysjohtajien ja median häpeäksi järisyttävyydessäänkin silti lähes vaiettu asia.

Kansalaisten tulisi vaatia aivan toisen tasoista aktiviteettia nykypäättäjiltä tässä asiassa.