Kiivaana käyvässä metsäkeskustelussa on jäänyt huomiotta mahdollisuus samanaikaiseen tehokkaaseen ja pitkäaikaisen hiilensidonnan ja tukin kasvatuksen yhdistämiseen. Menetelmästä voidaan käyttää nimitystä ”SUPERHARVENNUS” (SH).

SH toteutetaan silloin kun varttuneen, terveen, voimakas latvuksisen ja hyvin kasvavan kasvatusmetsikön (tiheys 300 – 400 runkoa / ha) latvusto alkaa täyttyä edellisen väljennyksen jälkeen.

Latvuksen täyttyminen ja merkitsee puiden stressaantumista ja nopeaa kasvun heikkenemistä, joka voidaan helposti nähdä hakkuissa runkoleikkeistä nopeasti kaventuvina lustoina. Tämä merkitsee kasvatuksen kannattavuuden nopeaa huononemista, joka on siis vältettävissä SH:lla.

Jääväksi puustoksi jätetään SH:ssa vain 150 – 200 r/ ha. Jos metsä on harvennuksen aikaan terve, valtapuilla on pitkät ja tuuheat latvukset ja metsä on vielä hyväkasvuinen, nämä jäljelle jäävät parhaiten kasvavat valtapuut kiihdyttävät kasvuaan täyttääkseen uuden kasvutilan. Näin metsä säilyy erittäin hyvin tuottavana vielä vuosikymmeniä, koska lähes kaikki kasvusta (yli 85 %) on tukkia.

Superharvennuksella saadaan seuraavat edut:

1. Sillä vältetään varttuneiden kasvatusmetsien tyypillinen kasvun hidastuminen ylitiheyden takia vuosikymmeniksi.
2. SH:n kasvatustiheys vähentää laho-, tuuli-, hyönteis- ja palotuhojen esiintymistä.
3. Päätehakkuuta tai muuta uudistamista voidaan lykätä kymmeniä vuosia, eli pitää metsä jatkuvasti tuottavana pankkina.
4. Lopulta koittavassa päätehakkuussa (jopa 100 + vuotta) tulee olemaan 150- 200 kpl useimmiten yli 2 m3:n runkoa eli yli 400 m3/ha.
5. Lähes kaikki SH:n jälkeinen puuston lisäkasvu on arvokasta tukkia tai jopa sorvitukkia, jolla on hyvä hinta.
6. Tällaisen metsän tyvitukit voivat olla erityisen arvokkaita, jos ne on karsittu nuorena ja ovat virheettömiä.
7. Tämä metsä varastoi puustoonsa ja maan sisään (60-70 % kaikesta kasvusta) suuren määrän hiiltä.
8. Metsästä tulee melko nopeasti järeä, juhlava mutta silti elinvoimainen ja tuottava.
9. Kenttäkerrokseen tulee valoisuuden takia suuri lajikirjo, ja sen lisäksi sieniä ja usein marjojakin.

Puuston käsittely taimesta pitäen optimissaan on seuraava ennen SH:ta:

1. Istutusalue mätästetään (paitsi kalliot ja kuivat kankaat) ja ojitus laitetaan samalla hyvään kuntoon. Järkevintä on ajouramätästys (tai ojamätästys), jossa n. 3 m leveiden ja 20 m välein olevien ojien maat nostetaan suuriksi mättäiksi n. 1200 kpl/ha. Menetelmänä voi olla turvemailla myös ojitusmätästys, jossa tulevat ajourat suunnitellaan kulkemaan ojien päällä, mutta niiden käyttö tapahtuu vain jäätyneenä.
2. Istutustiheys (ku, ko) n. 1200 kpl/h ja suuriin mättäisiin. Taimikon ja riukumetsän hoito tulee tehdä ajoissa ja huolella, että taimet eivät pääse yhtään kitumaan tai riukupuuvaiheessa haitallisesti riukuuntumaan.
3. Ensiharvennus tehdään heti alaharvennuksena, kun harvennuspuista saadaan yksikin kuitupölkky tai polttoranka. Näin säilytetään puiden kasvun moottorit, eli rehevät ja pitkät latvukset. EH:n tiheydeksi jätetään 600 -650 r/ha.
4. EH:n jälkeen odotetaan 6-10 v siihen, että latvukset alavat sulkeutua, ja sitten tehdään väljennys tiheyteen 300 – 400 r/ha. Tässä väljennyksessä saadaan pikkutukkia ja varsinaistakin tukkiakin harvennuspuiden tyvistä. Parhaimmillaan tämä tukkiväljennys voidaan siis tehdä jo 20 – 25 vuotta vanhassa metsässä. Puusto jatkaa siis koko ajan hyvää ja keskeytymätöntä kasvuaan.
5. SH tehdään parhaassa tapauksessa jo 8-12 v tukkiväljennyksen jälkeen eli 30 – 40 v ikäisenä. Tällöin puiden rinnankorkeus läpimitat kuvatulla tavalla hoitaen ovat 30-45 cm, latvukset ovat pitkät ja kasvu hyvä.

Odotettavissa olevat hakkuukertymät 30 – 40 v aikana SH:een asti hyvin hoidetussa metsässä tuoreilla mailla ovat luokkaa: EH 30 m3, väljennys 40 – 70 m3 ja SH 100 – 150 m3. Yhteensä 170 – 250 m3, josta tukkia huomattava osa.