TOIMIVAN KOMMUNIKAATION OHJEITA

  • Keskityn vain ko. asiaan enkä vedä mukaan vanhoja riita ym. juttuja.
  • En kärjistä tai liioittele
  • En toistele samaa asiaa
  • En käytä kovaa ääntä tai voimasanoja
  • En kritisoi tai arvostele toisen persoonaa
  • Ilmaisen toiselle tavoitteeni, tunteeni ja tarpeeni toiselle ”minä” viestejä käyttäen.
  • Vältän toista arvioivia, loukkaavia tai määritteleviä ”sinä” –viestejä.
  • Puhun lyhyesti ja ja selkeästi ja annan toiselle yhtäläisen suun vuoron.
  • Huomaan toisen viesteissä itselleni sopivat asiat ja ilmaisen sen myös.
  • Kuuntelen aktiivisesti ja tarkennan vähänkin epäselvät kohdat.
  • En keskeytä toista, jos hänen suunvuoronsa ovat edes kohtuullisen lyhyitä.
  • Jos olen liian kiihtynyt asialliseen keskusteluun, ehdotan sen lykkäämistä.
  • En maksa pottuja pottuina vaan etsin sovittelevaa ja rauhoittavaa linjaa.
  • Ilmaisen itseäni vaivaavat asiat asianosaiselle viivytyksettä.
  • Puhun vaikeista henkilöiden välisistä asioista vain kahden kesken tai ”erotuomarin” läsnä ollessa
  • Ehdotan asian käsittelyn jatkamista harkinnan jälkeen, jos se ei ratkea kerralla kunnolla.
  • Ongelmanratkaisuissa etsin avoimesti ennakkoluulotonta ratkaisua ja olen valmis kompromisseihin.
  • Puhun vain kyseessä olevasta asiasta enkä ala kertoilla asiaan kuulumattomia tarinoita.
  • En koeta pönkittää omaa arvovaltaani tai osaamistani aikaisemmilla tuloksillani.
  • Vältän kysymästä ”miksi”- kysymyksiä, koska ne ovat vaativia ja hyökkääviä.
  • Jos tunnelma on kireä, voin lohkaista jonkun humoristisen pikku jutun tai alkaa vuoropuhelun molemmille helpoilla ja positiivisilla aiheilla tai positiivisella palautteella.
  • Vältän jyrkkiä, tunnepitoisia ja kärjistettyjä kannanottoja ja ylipäätään mitään mikä kärjistää asioita.
  • Olen ilmaisuissani tehostetun selkeä ja tiivistän asiat.
  • En keskity pikkuasioihin ennekuin suuret linjat on saatu keskusteltua ja päätettyä.
  • En ilmaise mielipidettäni passiivissa.
  • Hengellisistä asioista puhuttaessa en hengellistä käytännöllisiä tai psykologisia asioita enkä etsi ”jumalallista oikeutusta” tai tukea omille mielipiteilleni.