Metsänhoidon liian tiheänä kasvattamiseen ohjaavat suositukset Suomessa eivät ole metsänomistajan, luonnon, ilmaston eikä puun kasvattajan talouden etujen mukaisia vaan kuiduttavan teollisuuden harjoittamaa itsekästä teollisuuspolitiikkaa.
Kuiduttava metsäteollisuus vaikuttaa eri keinoin puuston kasvatuksen tiheyssuosituksiin ja käytäntöihin. Tämän tuloksena metsää kasvatetaan liian tiheänä ja siis liian kuitupuupitoisena. Tämä tapahtuu metsän terveyden, maapallon hiilitalouden, puun kasvattajan talouden ja kansantalouden tappioksi.
On normaalia, että EH:sta (ensiharvennuksesta) saadaan vain 30- 50 m3 kuitu-/ energiapuuta. EH:ta 6-12 vuoden perästä seuraavasta väljennyksestä voisi jo saada tukkia, mutta vain jos tiheydeksi jätetään 600- 650 r/ha. Nykyohjein tähän ei päästä.
Jo heti taimikon perustamisvaiheessa istutustaimia riittäisi n. 1200/ha, jos maassa on suuria mättäitä ja pieni taimien tuhoprosentti. RS perkauksessa kasvatettavia taimia tulisi jättää tuo 1200 kpl/ ha, mitä määrä ylläpidettäisiin myös riukumetsän perkauksessa. Kuusikoissa ja koivikoissa EH pitäisi tehdä heti kun harvennuspuista saadaan yksi mitat täyttävä pölkky. Näin taataan riukumetsän latvusten voimakkuus, hyvä kasvu ja voimakas juuristo kovia tuulia vastaan. Tuuhea latvus suojaa myös hyönteisiä vastaan.
Väljennys tukinkasvatustiheyteen (400 -300 r/ha) tulisi tehdä ennekuin puut alkavat stressaantua ja karsiintua yhtään, jolloin tukkisaantoakin jo vähän tulee. Väljennykselle on sopiva aika, kun oksistot alkavat koskettaa toisiaan, jolloin puut stressaantuvat siitä, jolloin myös kasvu alkaa heti pudota.
Puun tuottamisen taloudelle on ratkaisevaa, montako tukkia väljennys- ja päätehakkuurungoista saadaan. Optimaalisesti kasvatetussa metsikössä valtapuiden latvoista tulee vain yksi lyhyt kuitupölkky, kun tavanomaisesti ylitiheydessä kasvaneista runkojen tyvistä saadaan vain 1-2 solakkaa tukkia ja loput rungosta on järeää kuitupuuta.
Kun kolmosluokan metsiä kasvatetaan liian tiheänä, niiden kasvu tyrehtyy aikaisin, puut menettävät vihreää latvustaan, kasvuaan ja elinvoimaansa. Tällaiselle metsälle on loogista antaa päätehakkuutuomio, vaikka puuston tukkiprosentti olisi alhainen, eli 60 % luokkaa. Oikein harvennettuna tällaiset metsiköt olisivat vielä 3-4 luokan metsinä (25 – 60 v.) elinvoimaisia, järeitä ja hyvin kasvavia.
Terveissä hyvin kasvavissa ja riittävästi väljennetyissä (300 – 400 r/ha) 3-4 lk:n metsissä usein taloudellisesti paras loppukasvatus- tiheys on ns, ”superharvennus”,150-200 runkoa /ha. Tällä tiheydellä järeät ja puut kasvavat hyvin vielä kymmeniä vuosia.
Superharvennetun metsän kenttäkerroksessa on valoa, elämää ja monia lajeja. Maanperä on tämän takia elinvoimaisempaa, siinä on enemmän lajikirjoa, se sitoo edemmän hiiltä ja auttaa valtapuut parempaan kasvuun. Terveessä metsässä, jossa pohjavesi toimivalla ojituksella pidetään ympäri vuoden vähintään 40 cm syvyydellä, kasvuun sitoutuvasta hiilestä menee maan alle 70 %.
Harvennukset metsiin toteutetaan aivan liian varovaisina, jolloin aina seuraavastakin hakkuusta suurin osa on kuitupuuta. Koko prosessin ajan suurteollisuus saa itselleen halvalla tärkeintä puutavaralajia, eli kuitupuuta. Teollisuus on oppinut manipuloimaan markkinoita niin, että kuitupuun reaalihinta on laskenut kymmeniä prosentteja 30 vuoden aikana, vaikka itse tekee jättivoittoja.
Suomen hakkuista kuitupuuta on 67 % ja tukkia 33 %. Tämä huono suhde johtuu juuri edellä kuvatusta liian tiheänä kasvattamisesta. Suhdeluvun pitäisi ja voisi olla päinvastoin.
Suuri tai jopa ylimäärä tukkeja takaisi hyvän raaka-ainepohjan sahoille ja rakennusmateriaaleille, joka on nyt liian niukka. Silloin sahoilla olisi mistä valita ja tuotteiden laatu kohenisi. Uudet suursahat lisäävät tukkien niukkuutta.
Tosiasiassa huonolaatuisempien tukkien käyttäminen myös kuituteollisuudessa ei olisi mikään ongelma. Vaikka kantohinta/m3 olisikin korkeampi, hakkuu, lähikuljetus, kaukokuljetus, kuorinta tehtaalla, kuoriprosentti ja siis puusaanto olisivat kaikki ostajalle halvempia/m3, kuin pieniläpimittaisen kuitupuun käsittelyssä.
Tiheää kapealustoista puuta riittää varmasti ovi-, kaluste- ja ikkunateollisuudelle, koska metsien harvennusta laiminlyödään yleisesti. Nykyisen keskimääräisen 1 mm:n lustopaksuuden kasvaminen kaksinkertaiseksi ei vaikuta puun lujuusominaisuuksiinkaan.
MHY, MTK, Tapio ja MMM ym. katselevat toimettomana sivusta, kun Suomi hukkaa mahdollisuuttaan kasvattaa enemmän puuta ja riittävästi tukkia, lisätä maaseudulle saatavaa myyntituloa järkevällä kasvatustavalla jopa miljardin vuodessa, tehostaa metsätaloutta ja ilmaston suojelua sekä rakentaa terveellisesti ja kestävästi puusta.
Veli-Jussi Jalkanen
Seuraavassa kasvulustojen kuvahavainnollistukset:
