Vessin kommentti HS 11.12.21

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008461477.html

Jos asiaa tarkastellaan viileästi, mihin kristillisyys edes tarvitsee juutalaisen uskonnon kirjaa, Vanhaa testamenttia eli Tooraa.

Siinä ennustukset Jeesuksesta on meille merkityksettömiä, koska me hänen jälkeläisinään tiedämme tarkemmin Jeesuksesta, kuin profeetat ennen häntä.

VT:ssä oleva arvomaailma ja käskyt ja tarinat ovat suureksi osaksi kristinuskolle vieraita ja lukijoille hämmentäviä raakuuksineen.

Jeesus ei evankeliumien mukaan kehottanut seuraajiaan lukemaan VT:tä vaan hän opetti usein suurin piirtein muotoa: ”Te olette kuulleet sanottavan (opetuksen levisivät suullisesti, koska ihmiset eivät osanneet lukea)…” …”mutta uuden käskyn minä annan teille”, näin kumoten VT:n arvoja.

Jeesuksen rakkautta, armollisuutta ja suvaitsevaisuutta sisältävien käskyjen hengen ja kirjaimen soveltaminen olisi parasta kristinuskon edistämistä, mutta harvoin siitä kuulee hyvää analyysiä, Kirkko ei edistä tätä vaikuttavaa ja edelleen vallankumouksellista sisältöä tarpeeksi.

Myös Jeesuksen opetuksia valikoidaan säännöllisesti.

Esim. Jeesuksen opetusvertauksessa hän, joka tarttuu auraan ja katsoo taaksensa, ei kelpaa Jeesukselle, jää aina selittämättä. Samaten se ohje, kun Jeesus kehottaa hankimaan miekan.

Myös Jeesuksen ohjeet rukoilemisesta yksin ja millainen johtajan asenteen ja käytöksen pitäisi olla, jäävät soveltamatta kirkossamme.

Kirkko ei pysty edes laittamaan kirkkokäsikirjaansa Matteuksen evankeliumin Raamatun tutkimuksen mukaista sanamuotoa Isä -meidän rukouksesta …” älä anna meidän joutua ahdinkoon…” vaan itsepäisesti ja totuuden vastaisesti vanhan tulkinnan mukaan leimaa edelleen Jumalan kiusaajaksi kirkkokäsikirjan tekstillä ”…äläkä saata meitä kiusaukseen…”.

Myöskään uskontunnustuksen viimeistä virkettä ”… sillä sinun on valtakunta…” ei löydy vanhimmista käsikirjoituksista, mutta ne on härkäpäisesti pidetty käsikirjassa ”perinteen mukaisesti”.