SYÖTETÄÄNKÖ MEILLE LIIKAA SOKERIA ?

Vessin asiantuntijakommentti HS 210923

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009865123.html

 

Elintarviketeollisuuden lobbauksesta huolimatta, fakta on, että kaikkien sokerilaatujen (kymmeniä) syönti on edelleen kasvussa ja niitä kulutetaan Suomessa 2-3 kertaisesti WHO:n suositukseen (30 g/aikuinen/pv) nähden.

Tämä ja nopeiden hiilareiden kulutuksen yhteismäärä on pääsyy valtavaan lihavuusbuumiin lihavuustauteineen, mikä on lisäksi pahenemassa.

Valitettavasti teollisuuden syntilista on pitkä:

Haitallisin sokeri, fruktoori on halpoine muunnoksineen (HFCS, high fructose corn syrup) on elintarvikkeissa halpana aineena myös yleistä. Se pilkkoutuu vain maksassa ja saa siis aikaan maksan rasvoittumista säännöllisesti käytettynä.

Valitettavasti valtaosa leivistä tehdään kuorituista ja siis kuitu- ja ravinneköyhistä viljoista. Viljan tärkkelys muuttuu suolessa sokeriksi.

Teollisuus myös huijaa leipien nimissä luoden virheellisen kuvan kokoviljan ja esim. kauran määrästä.

Haitallista gluteiinia myös jopa lisätään leipiin.

Myös haitallista sokeria lisätään moitittavasti nykyään moniin ns. suolaisiin eineksiin ”makua parantamaan”. Tämä heikentää myös suuterveyttä.

Sokerivapaita elintarvikkeita on vähän. Kansa on opetettu syömään makeaa, mikä näkyy surullisesti monissa terveystilastoissa.

Ruoka-annosten koko on vain paisunut, vaikka energia kulutus on laskussa liikkumattomuuden takia.

Teollisuus käyttää n. 400 sallittua lisäainetta ahkerasti makukoukuttajina saadakseen ihmiset syömään vain enemmän.

Elintarviketeollisuuden pitäisi olla mukana kansanterveystalkoissa tuottamalla kokonaisterveellisiä ja laadukkaita tuotteita, eikä koettamalla saada ihmiset ahtamaan itseensä enemmän ruokaa (erit. makealla) ja lihomaan.

USA:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan ylipainoiset syövät keskimäärin 2,7 kertaa enemmän pikaruokaa kuin solakat, mikä takaa heillä painon jatkuvan nousun ja siis terveyden ja tuottavuuden heikennyksen.

Meillä pitäisi olla paljon paljon tiukempi säännöstö suitsimassa heikentyvää ruokakulttuuria, mikä on keskeisin tekijä kansanterveyskatastrofissamme.