Julkisuudessa väitetään, että metsien lisäkäyttö tekee metsistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hiilidioksidin päästäjiä. Huonolla, eli suurimmaksi osaksi vallalla olevalla metsänhoidolla näin voi ollakin.

Jos metsänhoito sen sijaan on o i k e i n   h y v ä ä, metsästä tulee hyvä hiilisieppari ja supertehokas talousmoottori!  Suomessa on tässä suhteessa vielä valtava käyttämätön potentiaali, joka selviää, kun verrataan keskimääräisesti hoidettuja metsätiloja parhaisiin, joiden tuotot ovat yli 2-kertaisia.

Metsän nopeaa kehityssykliä ymmärtämättömät eivät tiedä, että hoitamattoman metsikön hiilen sidonta laskee melko nopeasti ylitiheyden tai yli-ikäisyyden takia. Jo nyt metsissämme on paljon hoitamattomia ja hakkaamattomia kuvioita, joilla hiilen nettosidonta on pysähtynyt. Puuta kaatuu, lahoaa ja tuhoutuu yhtä paljon kuin pienentynyt kasvu on.

Kuutiometriin puuta sitoutuu 700 kg hiiltä. Suomen puuvarat kasvavat n. 107 milj. m3/v, josta hakkaamme n. 75 milj. m3. Metsämme voisivat hyvin hoidettuina kasvaa 150 milj. m3, mikä sitoisi n. 100 milj. tonnia hiiltä (nyt päästömme ovat 57 milj. tonnia). Siitä voisimme hakata 140 milj. m3 / v ja jättää harkitusti 10 milj. m:3 monimuotoisuutta ja puuvarantoa lisäämään.
Maksimoimalla metsiemme kasvun ja siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön yhteiskunnassa, voisimme siis tehdä Suomesta kokonaisuudessaan selvästi nettomääräisen hiilen sitojan.

Hakkuun tuplaaminen merkitsisi metsä- ja puuteollisuuden liikevaihdon lisääntymistä luokkaa 20 -30 mrd., ja sen päälle puun myynnistä, metsänhoidosta ja korjuusta tulevat taloustoiminnan lisämiljardit ja useat kymmenet tuhannet työpaikat.

Lisäkasvulla voisimme säilöä jättimäärät hiiltä rakennusmateriaaleihin ja näin hiilivarastoksi tulisikin puun loppusijoitus, eikä metsä, jossa se vain ”pyydystetään”. Puun sivuvirroilla voimme osittain syrjäyttää fossiiliset raaka-aineet pakkauksissa ja liikennepolttoaineissa.

Hangelle tulevan auringon valon heijastuminen taivaalle on ilmastovaikutukselle merkityksellistä. Näin käy kun alikasvoksesta puhdistetun ja hyvin harvennetun ja tehokasvussa olevan varttuneen metsän puut ovat harvassa (200 – 400 kpl/ha. Tämä on vastakkaista kuin hoitamattomissa ryteiköissä, joissa kattava neulas- ja oksapeitto muuttaa lähes kaiken auringon valon lämpöenergiaksi.

Päätehakkuun jälkeen uusi kasvu tulee saada alkuun mättäissä jo heti seuraavana kesänä istutustaimilla ennen vesakoitumista. Jo alle 5 vuodessa tämä kuvio sitoo useita tonneja hiiltä joka kesä. Etelä – ja Väli – Suomessa oikein hyvällä metsänhoidolla saadaan päätehakkukelpoinen metsä tuoreilla kankailla ja hyvillä turvemailla jo 40- 60 vuodessa puulajista riippuen.

Julkisuudessa parjattu päätehakkuu ei olekaan laajoissa mittauksissa osoittautunut ollenkaan hiilenpäästäjäksi. Metsämaan (kangasmaa) keskimäärin 100 tn hiilikuormasta vain n. 4 5 häipyy avohakkuun tuloksena, mutta jo lähivuosina, kasvuun roihahtava kenttäkerros paikkaa tuon vajeen ja kasvavat puut alkavat jo muutamassa vuodessa sitoa huomattavat määrät hiiltä kasvuunsa.

Metsänhoitoon voidaan soveltaa laajasti tunnettuja mutta aivan riittämättömästi käytettyjä metsänhoito- ja – parannustoimia, jotka alkavat lisätä kasvua ja hiilen sidontaa heti hoidon parannustoimenpiteen jälkeisenä vuonna. Heti kun tehostunut metsänhoito tila-, kunta- tai valtakunnan tasolla alkaa tuottaa enemmän puuta, voidaan lisäkasvuakin alkaa välittömästi korjaamaan, eikä mitään puu- tai hiilensidontakatoa tule metsiin.

Puumassaa eli hiilivarastoa voidaan kannattavasti lisätä. Metsissämme on edelleen paljon vähemmän hiiltä (runko, juuret, oksat, aluskasvillisuus, maan sisäinen hiili) kuin voisi olla. Optimoidulla metsänhoidolla vajaakasvuisista, vajaapuustoisista tai puuttomista alueista voidaan melko nopeasti tehdä hyväkasvuisia metsiä.
Keinoina olisivat vajaapuustoisuuden poistaminen erilaisia haittoja poistamalla pääravinne- ja boorin puutos, märkyys-, hirvituho-, väärä puulaji- ja paju/leppä ryteikkö – alueilla. Lämpösumman noustua monet Lapin puronotkotkin kasvaisivat nyt hoidettuna järeää runkopuuta. Meillä olisi metsitettävissä vielä satoja tuhansia hehtaareita eri syistä puuttomiksi tulleita alueita. Vajaapuustoisuutta voi olla myös ylitiheissä, pienirunkoisissa ja kasvunsa lopettaneissa vanhoissa usein alikasvoksista kehittyneissä kuusikoissa.

Päätehakkuuta voidaan lykätä kannattavasti jopa useita kymmeniä vuosia, jos valta puusto on riittävän väljää (200 – 250 r/ha) ja sillä on edelleen hyvä kasvu ja terveys sekä pitkä tuuhea terve latvus. Lisäksi lähes kaikki lisäkasvu tulee arvokkaaksi tukiksi.

Rehevimmistä soista suurin osa  pitää panna ehdottomasti kasvamaan tuhkalannoituksilla, ojituksilla, taimikon perkauksilla, harvennuksilla. Kitukasvuinen ja lähes puuton rahkaräme voi kasvaa ojituksen, tuhkalannoituksen ja 10 v elpymisen jälkeen jopa 10 m:3/ ha/v eli sitoo n. 7 tn hiiltä/v/ha. Luonnontilainen suo sitoo vain 200- 300 kg/ha/v ja puustoa on hyvin vähän. Myös ojitetulla ja tuhkalannoitetulla suolla sammalkerros jatkaa kasvamistaan. Vain rehevillä korvilla ojitus lisää maaperän hiilen vähenemistä (LUKE) mutta paljon vähemmän, kuin hyvä puusto sitä vastaavasti sitoo.

Puuston kasvua voidaan merkittävästi parantaa. Meillä on suuri määrä tunnettuja mutta lepsusti käytettyjä keinoja kuten sopivan väljyyden keskeytyksetön ylläpitäminen (jota puut yrittävät kilvan kasvaen täyttää) taimikoista alkaen, hyvä taimikon hoito, metsänhoitotoimenpiteiden tekeminen viivytyksettä eli oikea-aikaisuus, oikeiden puulajien ja jalostettujen taimien käyttö, turvemaiden tuhkalannoitus (tehtaitten jätetuhka), hirvieläinten määrän tuntuva lasku, varttuneiden metsien alikasvosten ennakkoperkaukset, yli-ikäisten ja ränsistyvien metsien uudistaminen, terveyslannoitukset (boori ym.), kunnostusojitukset pohjaveden laskemiseksi juurten kasvun takia, sekä uudistamisessa maanmuokkauksen tehostaminen esim. innovatiivisella ”ajouraojamenetelmällä”.

Jatkuva kasvatus tai hoitamattomuus aiheuttavat monia hävikkejä ja haittoja: keskimääräinen kasvu jää heikommaksi. Sieni-, lumitykky-, metsäpalo-, ajovaurio- ja tuulenkaatotuhoja tulee paljon enemmän. Metsän jalostuksen hyödyt jäävät saamatta. Puulajisuhteet vääristyvät kuusivaltaisuudeksi ja näin metsät synkkenevät. Maaperä heikkenee ja muuttuu vain happamammaksi ja tuottamattomammaksi. Korjuusta tulee kalliimpaa ja tukin hintakin laskee. Jatkuvan kasvatuksen metsässä, jossa on jo monien keräily-korjuukertojen juuristovaurioiden heikentämiä puita, myös laajemmat hyönteis- ja sienituhot ovat todennäköisiä.

Fakta on myös, että valoisa, energinen ja hyvin harvennettu talousmetsä tuottaa hyvin marjoja ja sieniä jo n. 20 v. ikäisestä. Siellä sekä ihmiset että useimmat eläimet ja metsäkanalinnut viihtyvät paremmin kuin hoitamattomissa, varjoisen – kylmissä ja pimeissä ryteiköissä.

Ilmastonmuutoksen kannalta tarvitsemme kiireesti 5 kehittämisprojektia:

1. Metsän kasvatukseen kelpaavat puuttomat alueet on metsitettävä
2. Vajaapuustoisuus ja vajaakasvuisuus on poistettava näiltä laajoilta vajaatuottoisuusaloilta
3. Järeä puuraaka-aine on mahdollisimman tarkasti säilöttävä pitkäkestoisina lopputuotteina (rakennukset ym.)
4. Selluloosatuotteiden loppukäytöllä (poltto energiaksi tai kaasutus/nesteytys, vaatteiden puukuidut) ja puunjalostuksen sivuvirroilla tulee korvata tehokkaasti ja tarkasti fossiilisia polttoaineita
5. Näytämme maailmalle esimerkin, miten metsät voivat olla keskeinen ratkaisu hiilensidonnassa ja saamme siitä itsellemme valtavasti hyvää mainetta ja liiketoimintaa.

Veli-Jussi Jalkanen
Agronomi, Puun tuottaja
Keksijä,  Ympäristöaktivisti
Rautalampi Sahalan Kartano