MITEN METSISTÄ ILMASTONSUOJELIJOITA?

Vessin asiantuntijakommentti Hs 40521

Linkki artikkeliin

EU:n ympäristökomissaari  Sinkevičius: ”Meidän selvä arviomme on, että metsät eivät ole EU:ssa tarpeeksi hyvässä kunnossa.”

Tämä on aivan totta. Mitä tästä tiedämme?

Keski-Euroopan lehtimetsät ovat vanhoja ja useimmat lahoavat yhtä paljon kuin kasvavat, eikä juuri kukaan uudista niitä korjaamalla puustoa tai harventamalla.  Suurin osa kuusikoista on ylitiheitä ja vanhoja, myös vuoristoissa.

Näin kuusikot ovat helppo kohde kirjanpainaja – tuhohyönteisille, jotka ovat jo tappaneet niitä silmän kantamattomiin Tsekistä alkaen ja tuhoaalto on tulossa kohti Suomea jo Ruotsin ja Viron tasolla.

Metsät selviävät muuttuvista, äärevistä sääoloista ja lämpötilan noususta vain olemalla riittävän nuoria, reheviä eli hyväkasvuisia, melko reippaasti harvennettuja ja niin, että puita stressaava liika tiheys ei ole yhtenä vakavana lisäriskitekijänä. Jokainen kasvanut kuutiometri puuta sitoo 900 kg hiilidioksidia.

Hirvieläinkanta huonontaa puiden terveyttä (1 hirvi syö päivässä n. 50 kg kerkkiä ja silmuja). Se myös kuusettaa metsiä syömällä kuusen kilpailijapuita ja siksi, että hirvituhojen pelossa istutetaan vain kuusta. Kuusen peittävät havut lämmittävät ilmaa enemmän kuin muiden puiden lehvästöt.

Elinvoimaisuuden säilyttämiseksi metsässä ei saa olla ravinnevajeita, eikä liikaa vettä ja metsä on uudistettava taas elinvoimaiseksi, kun se tulee liian vanhaksi, alkaa heiketä ja lahota.

Kun metsä on rehevä ja hyvin kasvava hiilinielu, siitä voidaan ja pitää harvennuksilla poistaa liikapuuta, joka pitää tietysti sitten käyttää niin kestävästi kuin mahdollista eli rakentamiseen satoja vuosia kestäviä taloja.

Tekopökkelöiden ja yksittäisten tuulenkaatojen avulla saadaan lahopuuta ja monimuotoisuutta vesienvarsi- ja pellonreunapensaikoista sekä eri puulajeille istutetuista uudistusaloista, jotka ovat lukuisille pioneerilajeille välttämättömiä.